Kyllä on tainnut järjen täysosuma iskeä taas meikäläiseen! Näin eilen telkusta ohjelman Skotlannista missä ne juoksi 1,5 kilometrin matkan, jonka ehkä voisin jopa jaksaa - se vaan, että se oli jyrkkää ylämäkeä.

Sain miljoonan euron, tai punnan, tai mikä nyt onkaan skottivaluutta, idea, että haluaisin osallistua tommoiseen. Olis upeeta käydä kipittämässä se vaikka 40-v. kunniaksi, mutta ei tässä kyllä puolessa vuodessa kunto niin paljoa kohene. Ohjelmassa kerrottiin, että joku sherpa oli ekana sen vuoren laelle juossut, paljain jaloin joskus 1800-luvulla, aika oli ollut tunti ja vartti. Ja se jeppe, joka tässä eilisessä ohjelmassa oli "pääosassa" oli kolme kuukautta reenannut jossain dyyneillä, ja sen ajaksi tuli tunti kakskytviis. Että jos meikäläinen tähtäis johkin kolmeen tuntiin.. Kyllähän sen vuoren sitten alas vyöryy, jahka on ensin sinne ylös raahautunut, paitti että jalat voi kyllä olla niin tönköt että sieltä tullaan pyllymäkeä alas.

Mistä tulikin mieleeni, että talvi tuli! Päästään poikien kans kohta pulkkamäkeen. Jahka tulis vähän lisää lunta vielä (ei kuluis haalarit niin äkkiä puhki kun ei tarttis pelkkää nurmikkoa ja risukkoa pitkin hilautua mäkeä alas), niin päästäis pulkkaileen. Pakkasta ainakin piisaa, aamulla oli -18.